"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

210. tarina (Kotkan Katariina ja rakkaat)

Kotkansaaren eteläosissa sijaitseva Katariinanniemi kaavoitettiin vuonna 1917 puistoalueeksi. Jostakin kumman syystä puiston sijasta sinne nousi 1930-luvulla ruma öljysatama. 56 suurta säiliötä saivat nauttia hienoista merinäköaloista ja rumentaa Kotkan maisemaa aina vuoteen 2000 asti. Silloin nesteliikenne oli siirretty Mussalon satamaan ja alue päätettiin vapauttaa virkistyskäyttöön. Noin 90 vuotta suunniteltua myöhemmin Katariinanniemeen perustettiin meripuisto.






Nyt öljysäiliöiden tilalla on viheralue. Vesilähteitä, leikkipaikkoja, grillejä ja esteetön katselumahdollisuus merelle. Kävelymatkan päässä on Mansikkalahden uimarannat. Puistossa näkyy palkitun kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen kädenjälki. Koko alue on riemuhuuto onnistuneelle muutostyölle.








Viime kesän uutuus oli pitkän pöydän asentaminen puiston parhaalle paikalle. Sinne mahduttiin, todistetusti, koko mieheni perheen kera. Oli hetki sitten pulahdettu mereen. Siis ne, jotka haluavat uida kymässä merivedessä. Tai ne, joiden oli pelastettava sieltä kiinni juuttunut uistin. Toiset istuivat nenä kiinni kirjassa. Onget kulkivat tännekin mukaan. Ilmassa lensivät lokit ja leija. Grillissä tirisi makkarat ja kassista purkautuivat eväät. Ehkä suomalaisistakin kuoriutuu piknik- kansa tällaisten mahdollisuuksien äärellä?




Suomessa on parasta: Nämä ihmiset pöydän ääressä. Sekä ne rakkaat, joiden olisi suonut istuvan tuossa vastapäätä. Hetket, jolloin pääsemme yhteen, sillä ne ovat harvassa. Lapsille serkut ja yhteiset hetket heidän kanssaan, isovanhemmat, kummit, setä, täti ja eno. Kiitos hetkistä, Herra.

8 kommenttia :

Saga kirjoitti...

Ihana sukukuva. Juutun aina lukemaan pariin kertaan tuon "Suomessa on parasta" -osion. Ne on juuri sellaisia asioita, joita kaikkien soisi osaavan arvostaa.

Elegia kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihanaa yhdessäoloa! En ole tuosta puistosta kuullut, mutta periaatteessa olen varmaan ollut siellä lapsena - en vain muista siitä mitään :D

A kirjoitti...

Ihanat maisemat meren äärellä, ja pitkä pöytä: sukua 17 henkeä. Oikein suloista kesän viettoa sinulle ja rakkaalle suvullesi, Mine.<333

Anonyymi kirjoitti...

Ompas teitä ollut mainio sakki ja vielä noin mainiossa paikassa ; ihana tuo alin kuva teistä kaikista yhdessä ! Söpöistä söpöin myös tuo pikkuinen typsykkä vaaleanpunaisessa tunikassa !

Et kyllä usko, mutta täällä on satanut tänään pariin otteeseen räntää ?! Ja tuuli käy luihin ja ytimiin. Siitä tulikin mieleeni, että on varpaasi jo kunnossa ? Toivottavasti !?

Teidän parveke kuvat olivat kivoja. En kehdannut ottaa osaa keskusteluun, koska en ole mikään piha-, kasvi- tai puutarhaihminen. Meillä on tuossa iso piha, mutta ei edes yhtä kukkapenkkiä...Yritän kyllä edes orvokkeja ruukkuihin laittaa, mutta ei oikein ole mun juttu -- olipas nolo tunnustus ?

Mukavia päiviä ja iltoja ihanalle parvekkeelle ! t: Tiina

Jael kirjoitti...

Kaunista taas kuvissasi ja tuli taas ikävä Suomen kesää!Ja mahtavaa ,että mahduitte kaikki saman pöydän äärelle:)

Mine kirjoitti...

Saga: Elämän parhaista asioista tulee valitettavan usein itsestäänselvyyksiä. Niiden arvon ymmärtää vasta, kun sen menettää. On siis hyvä muistutella itseään (ja muita:).

Elegia: Meidän lapsuudessa siellä oli öljysatama. Tämä puisto on ilmestynyt Kotkaan vasta viime vuosina meidän Turkissa ollessamme. Se oli hieno teko Kotkan kaupungilta.

Aili: Kiitos Aili, tänä kesänä ei taideta päästä saman pöydän ääreen, mutta ehkä ensi vuonna?

Tiina: Eihän se nyt mikään häpeä ole. Ei kaikkien tarvi kaikesta innostua. Minun sisäinen puutarhurini heräsi täällä. Sitä ennen en ole jaksanut innostua puutarhoista jne. Nykyään kyllä tapitan silmät pystyssä muiden puutarhat ja puutarhajutut. Katsotaan sitten, jos joskus ihan oman puutarhan saan omistaa, että kuinka innostus kantaa?

Täällä ei sada räntää:). Ilma kyllä viileni ja aurinko pysyy pilvessä.

Yaelian: Suomen kesä on ihana! Tänä vuonna emme ole menossa vaan ihailemme Turkin kesää ja muutaman muunkin maan. Reissulle olisi tarkoitus lähteä 18.6. Jee!

pikkujutut kirjoitti...

On suomalaisissa piknik-verta -sopivat paikat vaan ovat hieman etsinnässä.Tuollaisessa isommassa porukassa se on vielä erityisen mukavaa. Tulisipa jo kesä...ja loma.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Täällä tuo piknik-homma on todella pitkälle vietyä. Piknikille lähdetään posliiniastioiden kanssa, otetaan matkaan grillit ja lihat, teepannut ja teelasit. Sorttia on jopa toistakymmentä. Siihen nähden Suomalainen vappu-piknik on ihan mitätöntä:).