"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkalla. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. heinäkuuta 2014

700. tarina (Eat, Pray and Love)

Aamu on valjennut Venetsiassa ja olemme lähdössä saarille. Koska illaltakin on yli sata kuvaa, ajattelin laittaa ne nyt jo tähän. Muutoin illan tarinasta tulee megalomaanisen pitkä. Luin muutama vuosi sitten kirjan "Eat, Pray and Love". Siinähän vain osio "Eat" käsitteli Italiaa, mutta eilen tuli mieleeni, että se kokonaisuutena olisi ollut hyvä kuvaus Italiasta ja varsinkin Venetsiasta. Joka kulmassa upeita ravintoloita, jäätelökioskeja ja muita herkkuja. Sieltä täältä nousevat kirkon tornit ja katolisuus näkyy muutoinkin. Nunnat kaduilla ja Madonnat seinissä. Ja se rakkaus, joka on minulla matkassa, mutta näkyy myös paikallisten elämässä. Miten ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Pidemmittä puheitta, ihana Venetsian iltamme näytti tältä:




Jonkun oma terassi. Saisikohan sitä lainata?











Venetsiaan voi vielä lisätä ne värit. Pääsivät erityisesti oikeuksiin ilta-auringossa.




Pöytä vain kahdelle:).



Missäs sitä ollaan? Eksyksissä jossakin kujilla.




Illan vaikein päätös: Mitä pizzaa sitä söisi?






Mukavaa päivää mummolaan ja muualle. Nyt nää lähtisi ja palailisi sitten illalla. Tämän postauksen alla oli siis myös luostarikierroksemme Meteorassa ja saapumisemme Venetsiaan. 

torstai 11. heinäkuuta 2013

488. tarina (Oho mikä Edirne)

Päätettiin käydä Edirnessä syömässä. Ruoassa ei ollut kehumista, mutta kaupunki oli oho. Oho mikä Edirne! Olipa hyvä, että tuli käytyä. Tästä(kin) tulette kuulemaan.





Hienojen moskeijoiden lisäksi on ihailtu tienvarren auringonkukkapeltoja. Voiko auringonkukkaviljelijä olla vihainen tai surullinen? Saisipa asua meri etupihalla ja auringonkukkapelto takapihalla.

Ensimmäinen etappi on siis saavutettu. Hyvää yötä!