"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ehtoollinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ehtoollinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. huhtikuuta 2014

667. tarina (Kiirastorstain kirkkomatka)

Meidän pääsiäisen viettomme alkaa kiirastorstain ehtoolliskirkosta. Istanbulissa se tarkoittaa kirkkomatkaa ympäröivän maailman perustorstain työstäpaluuruuhkassa. Erään kirkon olen viettänyt parkkihallissa etsimässä autolle parkkipaikkaa. Sen jälkeen on luotettu julkisiin, vaikka se tarkoittaakin parin tunnin kirkkomatkaa bussilla, lautalla ja metrolla. Välimatkat eri kulkuvälineiden välillä tietenkin kävellään.









Aivan ihanat ilmat lähtivät kirkkomatkalla muuttumaan viileämpään suuntaan. Tuuli nousi ja taivas keräsi pilveä ylleen. Astuimme kiireissämme laivaan, joka ei vienytkään meitä Karaköyhin vaan Eminönüün. Tällä matkalla kukaan ei kuitenaan marissut, ei matkan eikä kirkon pituudesta, eikä mistään muustakaan. Liekö syynä joukkoomme keskiviikko-iltana liittynyt lainalapsi, lapsuutensa Istanbulissa viettänyt ystäväperheen tytär, jolle lomamatka lapsuuden kotikaupunkiin on selvästikin herättänyt lämpimiä muistoja. Vaikea se on muidenkaan marista, kun yksi on koko ajan näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen:). Terveisiä vaan tyttären isille ja äidille. Hyvin menee, mutta menköön!






Eilen illalla kristikunta ympäri maailmaa kerääntyi ehtoollispöytään. Paaston aika lähenee loppuaan ja käsillä on juhla, jossa siirrytään täydellisestä toivottomuudesta ylösnousemusaamun iloon. Joka kiirastorstai se on tämä matka tehtävä tai muuten pääsiäinen ei ikään kuin pääse alkuun. Kokoonnumme vanhassa armenialaiskatolisessa kirkossa ja heidän perinteisiinsä kuuluu kirkkovaellus. Kiertävät siis pääsiäisen aikana kirkoissaan rukoilemassa ja muistamassa ristiinnaulittua, joka täällä meidän kirkossamme makaa jo vähän etukäteen kuolleena sivualttarilla. 








Loppuvirren aikana kirkon alttari peitetään mustiin. 12 kynttilää ison kynttilän ympäriltä puhalletaan sammuksiin ja kirkosta sammuu valot yhtä lepattavaa liekkiä lukuunottamatta. Pitkäperjantain kärsimykset ovat alkaneet. Pujahdamme kadulle ja aloitamme kotimatkan. Kolmonen saa kutsun ohjaamaan Istanbulin vanhinta metroa sen ohjaamoon. Notkumme ratikat, laivat ja bussit. 






Oikein Hyvää Pääsiäistä teille kaikille!