"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

469. tarina (Istanbul - Taksimin telttakylä)

Tänään istanbuliin odotetaan suurta mielenosoitusta. Taksimilla oli määrä tapahtua jonkun tiedon mukaan klo. 16 ja jonkun toisen mukaan klo. 19. Esikoisen koululta tuli ilmoitus, jossa kehotettiin välttämään Taksimiin menoa. Vältimme lasten kanssa kirkon jo viime sunnuntaina, joten päätimme tällä kertaa lähteä matkaan mielenosoitusuhkasta huolimatta. Auto jätettiin kuitenkin kotiin, sillä emme halunneet jäädä mahdollisten tien sulkemisten takia mottiin.

Mennessä ilmapiiri Istiklalilla oli rento ja vielä kovin hiljainen. Jumalanpalveluksen aikana alkoi jo iskulauseita tunkeutua veisuun väliin. Kirkon jälkeen tie oli jo täynnä erilaista lipun heiluttajaa ja plakaatin kantajaa. Kadun varrelle oli perustettu kauppoja, jossa myytiin mielenosoitus-krääsää ja muuta krääsää. Perusilmeet tässä mielenosoituksessa olivat iloiset. Päätimme siis sulautua massaan ja kulkeutua sen mukana Taksimiin.





Väkijoukossa oli hyvä seurata päiden yläpuolella keikkuvaa kuopusta. Omat näet katosivat hetkessä, minun jäädessä kuvaamaan.






Gezi-puistoon oli noussut taas telttakylä. Kymmenet, jos ei sadat teltat oli pystytetty vieriviereen ja tyhjillä plänteillä makailtiin, istuttiin teellä ja keskusteltiin. Monessa teltassa kerättiin voimia iltaa varten. Rikotut bussit toimivat olohuoneina, joihin saattoi istahtaa kaiken mielenosoittamisen välillä. Yhtäkään poliisia ei näkynyt missään. Taksimaukiolle pystytetyltä lavalta huudatettiin kansaa: "Taksim on meidän, Istanbul on meidän!"







Lapset olivat kansanjoukosta ja kaikesta ympärillä olevasta selvästi hieman ihmeissään. Ei siellä mitään pelättävää ollut, eikä varmaan tule olemaankaan, ellei väkijoukkoa taas koiteta väkisin saada poistumaan paikalta. Oma ystäväpiirimme tuntuu käsittelevän asiaa kukin omasta taustastaan käsin. On niitä, jotka ovat mukana rakentamassa barrikaadeja, niitä, jotka käyvät Taksimissa fiilistelemässä ja toivomassa, että rakenteilla on oikeasti demokraattinen Turkki ja niitä, jotka kannattavat nykyistä hallitusta, mutta toivovat, että olemassa oleva liikehdintä olisi keskustelujen alku näiden kahden erilisen ryhmän välillä. 




Toivotimme malttia, kärsivällisyyttä ja rauhanomaista asioiden selvittelyä ystäville. Viha, kosto ja uho kun eivät rakenna mitään kaunista ja pysyvää. Turkki tarvitsee nyt tahtoa ymmärtää, halua yrittää yhdessä ja kunnioitusta eritavalla ajattelevia kohtaan. Ihan niin kuin jokaikinen muukin maa tällä planeetalla. 

7 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Täällä tuollainen telttakylä oli 2 kesää sitten;koko Tel Avivin kalleimman (ja aika pitkän) kadun varrella,monta kuukautta.Silloin protestoitiin kalleutta ja taloudellisia leikkauksia vastaan.Toivottavasti teillä pysyy tilanne rauhallisena.

Satu kirjoitti...

Mulle tuli tästä mieleen jotkut karnevaalit ennemminkin kuin mielenosoitus. Jos siis unohdetaan nuo ylösalaisin olevat autot ja graffiti-bussit.

Jenni kirjoitti...

Huh, olen seurannut näitä Taksimin uutisia Facebookissa ja koko ajan toivonut, että vuoropuhelua tosiaan syntyisi ja demokratia edityisi. Kovinkaan toiveikkailta eivät turkkilaiset kaverini aina vaikuta...

Toivotan sinne rauhallista menoa ja veronvuodatuksen välttämistä.

Hurmioitunut kirjoitti...

Näistä kuvista on välittynyt paljon positiivisempi ja iloisempi kuva kuin mediasta ja uutisista. Hienoa jos siellä on tilanne suht rauhallinen ja toivotaan että tilanne ratkeaa kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Mine kirjoitti...

Jael: PM sanoo kärsivällisyyden olevan lopussa. Voi kun se olisi vielä kestänyt, sillä pakolla tuskin mitään hyvää saavutetaan?

Satu: Ihan totta, tunnelma oli sangen leppoisa, jos ei suorastaan viihtyisä.

Jenni: Eihän se valitettavasti siltä näytä. Ehkä PM:llä on joku ajatus kovien puheidensa taustalla, mutta näin maallikon silmiin se tuntuu yhtä tehokkaalta, kunb bensan heittäminen palavaan taloon.

Hietzu: Tunnelma oli hyvä, mutta pahoin pelkään, että se ei tule sellaisena jatkumaan. Uutiset povaavat pakkokeinoja...

A kirjoitti...

Hissukseen alkaa tuntua siltä, että siellä halutaan tehdä vallankumousta!

Toivon että rauha säilyy, ettei käyttöön otetan aseita ja tapeta ihmisiä!

Rauhaa viikkoosi, Mine♥♥

Mine kirjoitti...

Aili: Tänään klo. 14 poliisit marssivat Gezi-puistoon, pippurikaasun turvin ja koittavat raivata mielenosoittajat matkoihinsa. Useita ihmisiä on loukkaantunut. Rauha taitaa siis olla toiveajattelua?