Päivä on istuttu kokouksessa ja sen lopuksi olen vaihtanut saapikkaat lenkkitossuihin. Ehdin vielä kävellä kotiin ennen muuttumistani kotiäidiksi. Uusien reittien löytyminen alkaa olla haastavampaa ja tänäänkin risteän moneen kertaan aiemmin kulkemani polut.
Tänään haluan kirjoittaa vastakohtien Istanbulin. Sen, jossa hökkelin vieressä on kasvimaa ja pappa pihalla kuokkimassa maata. Naapurissa muurien takana tarkasti vartioitu luksuskoti ja pihalla kiillotettu auto. Seuraavalla tiellä autiotalo ja villiintynyt puutarha ja toisella puolella nouseva uudisrakennus ja muurin takaa vilahtava uima-allas.
Kaduilla naisia kulkemassa käsikynkkää. Vanha mies pyytämässä lasillista vettä kulmassa olevan liikkeen ovella. Pojat pelaamassa palloa kaltevalla tiellä. Muurin takaa ilmestyvä katumaastori tummennetuilla laseilla. Näille kaduille minä sulaudun, mutta on ollut niitäkin katuja, joissa olen kokenut itseni suttuiseksi. Niillä kaduilla pitää olla föönattu tukka, vaatetus, jossa on laadusta kertova merkki ja varmasti näkyvä kello.
Vastakohtien Istanbul elää parhaimmillaan rinnakkaiseloaan juuri näin. On vain mielenkiintoista, kun ei voi tietää mitä naapuritontilta löytyy, mikä odottaa polun päässä ja mihin rakentuu uusia unelmia. Täällä annetaan kaikkien kukkia, toistaiseksi. On nimittäin niitäkin alueita, joissa ei siedetä keskeneräistä, peltitölkkiin istutettuja kukkia ja repaleista sohvaa kuistilla. Siellä on silotellut kadut, ostari kävelymatkan päässä ja silmistä siivotut rahvaat.
"Jos olisitkin siellä yksin, pistä kätesi sydämellesi, me olemme siellä." P. Er Yücel
15 kommenttia :
Sä olet kyllä parempi kuin GoogleMaps :D
- joka ei vielä kata kyllä Istanbulin katuja....mutta nämä kierrokset onkin paljon mielenkiintoisempia!
Minullakin oli tänään iltalenkki Jalo-koiran kanssa, mutta EI todellakaan noin mielenkiintoisissa maisemissa. Jännitystä oli senkin edestä; täällä on huikean liukasta ja kävely ei suinkaan ollut reipasta, vaan jäykkää köpöttelyä (+ nolon näköistä).
Kävin maanantaina lääkärissä ja siellä mitattiin verenpaineeni, joka oli myös huikea (190/102). Ei kuitenkaan lisäänyt lääkitystä tai kirjoittanut sairaslomaa. Käski vähentää töitä ! Aivoverenvuotoa odotellessa: Tiina
Jos olisin mijonääri, niin ostaisin tuon kuvassa nro. 10 olevan vanhan talon ja maalaisin sen keltaiseksi + koristeet valkoisella ; ihastuttava rakennus ! t: Tiina (uudestaan)
Elämisen värikäs tilkkumatto! Minä tuntisin itseni ulkopuoliselsi liiaksi puunatuilla kaduilla.
Yksi on ikivarmaa ja se on eriarvoisuuden ja suvaisemattomuuden kukkiminen maassa kuin maassa.
Kiinnostava juttu!
Yhdyn tuohon Pepin kommenttiin :)
Eriarvoisuutta on monessa isossa kaupungissa,täälläkin.Ihanan vihreää teillä vielä;täällä kaikki melkein kuivui kun ei tullut sateita.Upeita kuvia taas Mine:)
Teillä on siellä Istanbulissa jo oikea kesä, hienoa.<33333
Kiitos ajatuksia herättävistä kuvista, Mine, ja hyvää viikon jatkoa sinulle & perheellesi..:)))
Hienoja kuvia! Koreassa suurimmat tuloerot näkyvät ehkä vasta suuremmassa mittakaavassa: rikkaimmat asuvat Soulissa "Gangnam style": kattohuoneistoasunnot ja shoppailua luksuskaupoissa. Köyhemmät jäävät tänne maaseudulle, kauas Soulin asuntojen hinnoista ja maanläheisemmän elämän pariin :) Mutta se on mielenkiintoista, miten vastakohdat viihtyvät siellä teillä ihan vieri vieressä. Aikamoinen kontrasti!
Pepi: Ehkä voisin tehdä diilin GoogleMapsien kanssa Istanbulin Aasianpuoleiselta osalta:).
Tiina: Toivottavasti kadut pian sulaa ja pääset lenkkeilemään ilman liukastumisen pelkoa. Ja ajamaan pyörällä.
Tuo olikin kaunis talo, tai kauneus piilottelee sen repsahtaneen ulkomuodon alla. Paineettomampaa jatkoa sinulle!
Lissu: Kyllä minäkin sulaudun paremmin sellaiseen kulahtaneeseen kauneuteen, kun liian sliipattuun.
Leena: Täällä jotenkin tämä rikkaus ja köyhyys on sellaisia itsestäänselvyksiä, joihin vain synnytään. Täällä meidän lähettyvillä sentään vielä eletään yhdessä suhteellisen rauhallista rinnakkaiseloa.
Helmi-Maaria: Olisikin pitänyt laittaa ylös kaikki kulkemani kadut.
Jael: Kyllä, me saamme nauttia vihreydestä vielä monta kuukautta. Vasta kesällä rupeaa kuivumaan siellä missä ei kastella.
Aili-mummo: No ei vielä kesä, mutta kaunis kevät. Nyt näyttäisi tuon sivupalkin mukaan tulemaan sadetta ja ukkosta. Toivottavasti ei kuitenkaan viikonloppuna koko ajan sada, kun olen reissussa.
Terhi: Istanbulissa ja muissa suurissa kaupungeissa tämä täälläkin selvimmin näkyy. Kylissä ihmiset elävät aika lailla tasa-arvoisemmin.
Jotenkin niin turkkilaisen näköisiä nuo pojat. :-)
Minä taas ihastuin tuohon taloon, joka on kuudenneksi viimeisessä kuvassa. Se tuo jotenkin mieleen suomalaisen saariston.
Talo kuvassa seitsemän näyttää eniten minun taloltani. Katto tosin pitäisi korjata.
Hippu: Eikö olekin ihana! Se oli rakenteilla eikä ollut vielä saanut muureja ympärilleen.
ii: Oiva kohde remonttitaitoiselle, totta tosiaan. Ja ihan mahottoman hienoilla maisemilla.
Vahvat ja rajut on kontrastit tuossa maasssa. Kauneus on käsinkosketeltava.
A-R: Niin on ja se tekee kyllä Istanbulista mielenkiintoisen. Ja jos tykkää rosoisen kauniista, silloinkin kannattaa suunnata tänne.
Lähetä kommentti