"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

588. tarina (Maisema uppoaa kauniin katalaan usvaan)

Tällä kertaa Peshtera tarjoaa minulle sen, jota olen kaivannut monet vuodet: kirpeän kepeän syyskelin. Sellaisen, jossa on helppo hengittää, joka nipistää poskia ja virtaa keuhkojen perukoille asti. Takin sisällä lämmittää villatakki, päässä pipo ja kädessä hanskat. Hymy pyrkii väkisinkin pihalle, eikä sitä lajia muutenkaan kannata pidätellä. Pieni oppaamme polkee edellä ja minä huudan: "Muista odottaa ennen tien yli ajamista." Hän muistaa ja odottaa.





"Tuletteko te sieltä?"

Milletin alueella leijuu jatkuva savu. Se upottaa maiseman kauniiseen usvaan. Pidän myös sen tuoksusta ja alkulähteestä. Onko ihanampaa, kun kirpeällä kelillä astua takkatulen lämpöön? Tällä kertaa saamme muistutuksen asian toisesta laidasta. Ystäväperheen äiti on sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi ja mies on hakenut juuri antibiootit keuhkoputken tulehdukseen. Jatkuvasti hengitetty savu ei saa aikaan kaunista jälkeä. Perheessä sairastetaan liian usein.









Kaali seisoo kuuraisilla pelloilla. Vieressään korkealle päätään nostava purjo. Teemme makumatkoja, sillä ystäväperheen sairastaessa saamme olla osittain omissa eväissä. Piipahtaminen kaupassa on aina yhtä hauskaa. Kulmakioskin pizza-palat maistuvat taivaalliselle ja hinnat ovat ihan mitättömät. Kaksi palaa pizzaa maksaa noin 70 senttiä. Täällä on helppoa olla reilu tyyppi ja tarjota ruoat koko seurueelle.





Sairaalassa istumme sängyn laidalla. Tutuksi tulee oman potilaan lisäksi muutkin huonetoverit. Tätä lajia tähän matkaan sitten riittääkin, sillä myös perheen isän tauti paljastuu röntgenkuvissa keuhkokuumeeksi. Mutta nyt menin jo asioiden edelle. Tännehän tultiin tekemään niitä helmitöitä...

11 kommenttia :

Petra kirjoitti...

Nama Peshtera jutut on niin ihania, kuvat ja kaikki, nam pizzaa!

Jael kirjoitti...

Tunnelmallisia kuvia:) ja hieno talvinen uusi bannerikuva;onko teillä jo lunta?
Toivottavasti Peshteran ystäväsi voi jo paremmin....

Pepi kirjoitti...

Millä ihmeen välillä jo Peshteraankin ehdit?
Kerkeeväinen nainen :)

Satu kirjoitti...

Peshterassa elämä näyttää menevän ihan omia latujaan. Sympaattisen oloinen kylä (vai kaupunki?).

Mine kirjoitti...

Petra: Rakas on aina kaunis? Minusta se on viehättävä omalla römppä tavallaan.

Jael: Istanbulissa ei ole vielä lunta näkynyt, kuva on siis vanha. Mutta keskiviikoksi on luvattu räntää, joten eihän sitä tiedä vaikka saataisiin valkoinen joulu. Perheen äiti pääsi jo sairaalasta, isäntä on vielä hoitoa saamassa.

Pepi: Alkuviikon olin siis Peshterassa ma-to.

Satu: Niin menee ja minusta se on niin virkistävää. Peshtera on kaupunki ja millet asuu sen laidalla.

Kuukki kirjoitti...

Ihana tuo lumikuva Istanbulista! Missä kuussa siellä on lunta, jos sitä on? Haluaisin olla siellä silloin.

Peshtera näyttää osittain kiinalaiselta, siis kadut ja rakennukset, ihmiset eivät tietenkään.

Carita kirjoitti...

ihanan näköstä pitsaa siellä ja vautsi mitä kuvia. lumikuva on jotenkin ihana ja puoleensa vetävä..

sannabanana kirjoitti...

Ooh, mitkä kuvat, ja sun uus bannerikin on aivan ihana, tykkään kovasti tunnelmasta mikä siitä välittyy!

Nuo purjothan ovat melkein ihmisen korkuiset!

Nauti viileydestä ja pizzasta!

sannabanana kirjoitti...

Ai niin, tuleeko joulupuoti?

A kirjoitti...

Meillä maisemat kaunistuu, kun tulee aina lunta:)

Kiitos hienoista kuvista, Mine.♥

Mine kirjoitti...

Kuukki: Istanbuliin on luvattu lunta tälläkin viikolla. Yleensä lumi, joka jää maahan, tulee tammi-helmikuun vaihteessa. Joinakin vuosina lunta on vain muutaman päivän, pisimmillään pari viikkoa. Elämä menee lumen myötä ihan sekaisin, joten se kaksi viikkoa onkin ihan maksimi mitä sitä voi kestää:).

Mehtänemäntä: Onhan se lumi kaunista, mutta niin epäkäytännöllistä. Koulut menee kiinni, liikkuminen on hankalaa jne.

Sannabanana: Nyt olen siis jo kotona, mutta on sitä viileää tääläkin. Tänäänkin vain noin 5 astetta. Nautin kyllä, joskin kodin lämmittäminen on hankalaa. Lämmittää liikaa, sopivan lämpötilan saavuttaminen on tosi hankalaa..

Ei ole valitettavasti joulupuotia. Korut ovat vasta tekeillä.

Aili: Kyllä minustakin lumi on kaunis.