"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

353. tarina (Hozana Davut'un oğlu)

Virallisen joulun odotukseni aloittaa Hoosianna. Se pitää laulaa kovaa ja korkealta. Täytyi siis suunnata tiensä kirkkoon.

Kirkkomatka Istanbulissa poikkeaa Juhanin ja Liisin versiosta aika tavalla. Unohtakaa se kello viisi, reki ja karhuntaljat. Lähdemme näet matkaan autolla ja kello kymmenen. Ensin ajetaan Bosborin rantaan. Ohitetaan sultaanin kesäpalatsi Beylerbeyssä ja noustaan sillalle. Onneksemme sunnuntaiaamut  ovat aika helppoja liikenteen suhteen. Ainakaan kirkkoon menijät eivät aiheuta tässä(kään) kaupungissa ruuhkia. Saamme siis ihailla rauhassa Bosbori-näkymiä siltaa ylittäessämme. 

Sillan jälkeen laskeudumme taas rantatielle. Ohitamme Dolmabahçea vartioivat sotilaat ja oikealle jäävän jalkapallomekan eli Besiktasin jalkapallostadionin. Normaaleina sunnuntaina käännymme ennen sitä, mutta nyt Taksim on remontissa ja täytyy kiertää hieman kauempaa.

Kirkko seisoo Istiklal-kadun varrella. On seissyt siinä jo monta sataa vuotta. Sisätilat ovat hieman ränsistyneet. Vesi on tullut sisään katosta ja maalipinta on kärsinyt. Kirkon penkkien virkaa toimittavat vihreät muovituolit. Urkuja ei löydy, mutta virret voi soittaa pianolla tai kitarallakin.









Hoosiannan alkusävelet tuntuu joka vuosi niin jouluiselta. Täkäläisittäin se taipuu; "Hozana Davut'un oğlu hamtlar olsun ismine. Hamtlar, ey Davut'un oğlu! Allahın adıyla Gelensin!" Hoilaan sydämeni kyllyydestä ja tiedän adventin alkaneen.


Kotimatkalla on sininen hetki. Ja ruuhka. Yhdeksän yötä Suomeen. 22 yötä jouluun.

11 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Mukavaa joulun ja Suomen matkan odotusta Mine:
En tiedä miksi minulle tuli tästä mieleen että tapasin viime viikolla pienen 2 -vuotiaan pojan nimeltä Halleluja,voitko kuvitella mikä nimi!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Ei voi olla totta. Jos Halleluja saa veljen, ehkä siitä tulee Hoosianna:D.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, soittaako sun mies kirkossa...vai olenko väärällä polulla?

Ihana ovi kirkossa ja oikea aika aloittaa kirkonmenot. Miksi Suomessa, jossa on pimeää aamulla pitkään, pitää kaiken alkaa niin aikaisin. Kun vietämme joulua toisinaan kotipitäjässäni eli äidin luona, käymme aattona iltapäivän jumalanpalveluksessa, josta on sitten kynttiläkulkue hautausmaalle omaisten haudoille. Se on aika vaikuttavaa. Ja siellä minä vaellan hautuumaalla jouluyönä, en koskaan täällä, jonne olen tullut akuisena eikä mitään lapsuuden muistoja tms.

Hoosiannan laulaminen on jotenkin syväpuhdistavaa...

Anonyymi kirjoitti...

Hei!!
Teillä on ihana kirkko ja varmaan tunnelmaan pääsee myös siellä, kun voi laulaa Hoosiannaa....
Ihanaa loman- ja joulunodotusaikaa teille toivottaa Ulla
Ps.Veljekset Halleluja & Hoosianna!!! Kiva juttu:))

Mine kirjoitti...

Leena: Olet ihan oikealla polulla. Täällä missä kirkkoja ei todellakaan ylläpidetä verovaroin, on teeseitsekirkkoja. Pappi on, onneksi, ihan ammattilainen, kaikki muu tehdäänkin sitten vähän niinkuin talkoilla:D. Mies soittelee aina kun tarvii...

En minäkään täällä hautausmailla vaeltele jouluisin, mutta Suomessa se on ihan lempitraditioita. Luminen ja kynttilöin valaistu hautausmaa on ihan parhautta.

Ulla: Onhan se varsinainen röttelö, mutta hienon siitä saisi jos saisi luvan kunnostaa. Hyvää odotusta myös sinne:).

Saga kirjoitti...

Kiva juttu, että miehesi voi soittaa kirkossa. Muovituolit...no, eihän se tunnelma ja asian ydin onneksi ole materia(ali)sta kiinni.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä odotan kauneimpien joululaulujen iltaa. Tai montaa iltaa. Joulu ei tule minulle, jollen pääse laulamaan (kanssa kovaa ja korkealta) joululauluja ja mielellään siis kaikuvaan kirkkoon muiden kanssa.

Mukavaa viikon alkua!

Anonyymi kirjoitti...

Todella Talvinen Tervehdys; nyt ma-aamuna -20,7'c ! Suomi haluaa tarjota teille joulun kunnon talvessa - Tervetuloa ! Lennättekö Suomeen ? Käyttekö JKL:ssä ? t: Tiina

Meillä kirkkoon laulamaan ja kolehtin keruuseen ehti vain Keskimmäinen; no, edes joku ! Minä odottelen joululauluja tuohon lähelle srk-kodille. Pienet, ahtaat tilat ja happi loppuu jo 10 minuutissa...Tunnelma silti huikea !

Mine kirjoitti...

Saga: Ei se ole kiinni muovituoleista, mutta on ne silti niin yök. Kirkko tarvisi arvoisensa penkit. Etenkin tuollaiset historialliset kirkot.

Kirjailijatar: Me olemme järjestäneet tänne kerran vuodessa kauneimmat joulululaulut tapahtuman. Onhan niissä ollut tunnelmaa. Tänän vuonna olen niihin aikoihin Suomessa ja toivottavasti pääsen sinne laulamaan joku päivä.

Tiina: Hienoa. Pidä tilanne sellaisena nyt vielä reilun viikon ainakin:).

Lennämme, emmekä poistu ajan lyhyyden emmekä autottomuuden vuoksi Kotkan alueelta. Katsotaan ensi kesänä, josko tilanne olisi toinen?

Satu kirjoitti...

Kylläpä kuulostaa turkinkielinen Hoosianna eksoottiselta. :-D

Kiva kirkkomatka, kiitos!

Mine kirjoitti...

Hippu: Miltähän se kuulostaisi Teluguksi?

Ole hyvä!