Vaikka kuinka laihduttaa, niin kyllä sitä silti syödäkin täytyy. Meillä on ollut vieraspainotteisia viikkoja, mikä on tarkoittanut liikkeellä oloa ja paljon myös ulkona syömistä. Toistaiseksi viimeisimmät vieraat vietiin toissa lauantaina Anadolu Kavağın kukkulalle maisemia katsomaan. Siellä olevasta Yoros-linnoituksesta olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.
Itse kylä kukkulan alla on pieni ja sievä ja se on tunnettu kalaravintoloistaan. "Syötäisiinkö kalaa?" ehdottaa vieras ja kalaahan me sitten syödään. Kesäiltoina ja viikonloppuisin alueen lukuisat kalaravintolat ovat täynnä, mutta nyt me saamme olla ravintolan ainoat asiakkaat. Istahdamme ikkunan ääreen ja rupeamme valitsemaan. Se on helppoa, sillä ruokalistan lisäksi tarjoilijat saapuvat pöydän ääreen näyttämään tarjolla olevat kalat. Siitä sitten vain osoittelemaan. "Tuota, vähän tuota ja tuotakin." Alkupalaksi rohkeimmat maistelevat simpukkaa, mustekalaa ja rapuja. Minä en kuulu heihin.
Turkkilainen ruoka on aika miedosti maustettua. Ideana on, että kalan kuuluu maistuu kalalle ja lihan lihalle. Jos kala tai liha on tuhdisti maustettua, herää asiakkaalle heti ajatus: "Tämä on pilaantunutta ja makua koitetaan nyt mausteilla peitellä."Ehkä juuri tämän vuoksi tulee aika harvoin syötyä kalaa. Minusta kun paras kala on se, joka ei maistu liian kalalle:).
Astiat tyhjentyivät. Kala maistui. Ulkona Istanbul veti sinistä samettia ylleen.
21 kommenttia :
Välimeren alueella tarjottavat kalat ovat yleensä kokonaisuudessaan aika epäesteettisiä ja jäävät minulta syömättä :)Tottumisasia varmaankin, mutta nuo kokonaiset kalat vaan ei lämmitä mieltä. Todisteena tuo sinunkin ottamasti kalanpääkuva, hrrr....
Ah, minulle tuo olisi taivas, tuoreet kalat ja muut merenelävät, ja mahdollisimman alkuperäisessä muodossa :)
Miten ihanasti sanottu, Mine: "Ulkona Istanbul veti sinistä samettia ylleen.."
Oikein upeaa viikon alkua sinulle, Mine.<3333
Nam, kalaa. Ja rapuja, älä jätä niitä syömättä! Sitä paitsi, kalahan on usein kevyttä syötävää ja jossei, niin ainakin sisältävät niitä hyviä rasvoja (vai miten se menikään...)!
Oi oi, mulle se iiiiso litteä -olisko kampelan sukua- olis kelvannut heti, samoin varras...simpukat, nammmmm :)
Mä olen ollut kalan ystävä aina - varsinkin jos ei tarvi kaivaa ruotoja kurkusta!
Joskus muuten olen äimistellyt sitä kuinka vähän kalaa on ollut tarjolla merenrantakaupungeissa!
Mustekalaa en syö, yök - tai sitten en vaan ole saanut koskaan hyvää, hummeri on yliarvostetua, keittona melkeinpä parasta, rapu on jäänyt vain maistamisen asteelle jostain syystä.
Eksoottisin kala on ollut merikrotti, peevelin ruma kun tsekkasin mitä oli tullut syötyä -enkä nyt muista oliko makukaan kaksinen. Esillepano kyllä oli, Islannissa.
Kala on hyvää, mutta äyriäisiä en kykene syömään! Ongelmani kalojen kanssa on vain se, etten oikein tunne kaloja (paitsi lohen, sillin ja tonnikalan...), kun olen päässyt kunnolla kalan makuun vasta täällä Ranskassa. Tällä hetkellä on niin, että tunnistan koko joukon kaloja ranskaksi ja tiedän miltä ne maistuvat, mutta en ole koskaan tullut tarkastaneeksi, mikä kala on "oikeasti" kyseessä. Joskus ei kannatakaan. Esimerkiksi eräs suosikkini oli lotte, joka sitten netistä kurkistettuani näyttikin varsinaiselta möröltä: http://zingo.typepad.com/photos/uncategorized/2008/04/20/grosse_lotte_2_opt.jpg
Nyt kun katsoin Wikipediasta, niin kalan pitäisi olla suomeksi made, mutta eihän suomalainen made ole tuollainen merihirviö...? :D
Tiina: Minusta kaikki kalat ovat epäesteettisiä. Paitsi savustettu lohi valmiina palana lautasellani:). Mustekaloja ja muita rumiluksia en pystyisi syömään kun TIEDÄN miltä ne näyttävät ja miten limaiselta ne tuntuvat. En todellakaan ole mikään ennakkoluuloton maistelija, mutta se on tainnut tulla jo ennenkin selväksi...
Kirjatoukka: Tänne vain, tänne vain. Täältä niitä saa ja voit syödä minunkin osuuteni.
Aili: Istanbulin sini on samettia.
Terhi: Rapu maistuu kuulema kanalle. No, syön mieluummin kanan kanana. Kala sen sijaan olisi terveellistä ja sitä me syömmekin. On vain aika hintavaa, siis ne kalat mistä me tykättäisi.
Pepi: Istanbulissa on tosi paljon kalaravintoloita. Kala on vaan täällä Herrojen herkkua, eli laskun loppusumma on monesti ollut melkoinen shokki:).
Kyllä se on niin, että kattaus on puoliruokaa, kuten ruoan ulkonäkökin. Mitään rumaa en vois syödä:).
Riina: Hui kamala. Noita tuollaisia öllötyksiä on täälläkin. Jäis multa syömättä. Mies on meillä sellainen reipas maistelija, joten pelastaa minut ikäviltä tilanteilta. Minä olen se, joka aina tilaa jotakin varmasti hyvää ja tylsän samanlaista.
Yksi kuvistasi toi mieleen Suomenlinnan...
Minä tykkään kalasta ja en pidä niitä lainkaan epäesteettisinä;lapsuuden kohokohtiani oli kalaastaminen kesäisin;D
Täälläkin on ihania kalaravintoloita joissa saa tuollaisia kokonaisena paistettuja tai grillattuja kaloja,nami.Ja ennen kalaa tuodaan monta pientä kippoa erilaisia salaatteja,joiden ´jälkeen masu on jo niin täynnä,ettei meinaa jaksaa syödä sitä kalaa;D OLenkin kirjoittanut yhdestä sellaisesta käynnistä täällä
http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2012/05/appelsiiniset-seesamitattarikakkuset-ja.html
Ai niin,mustekala,etenkin pienet kalmarit,ovat tosi herkullisia kun ne on tehty hyvin;D
Ihanaa, kalaa. Minä voisin syödä kalaa joka päivä. Paistettua, grillattua, savustettua, suolattua...
Ikävä kyllä minäkään en pysty syömään simpukoita, mustekaloja yms mereneläviä. Oikeastaan vähän harmittaakin, mutta ei mene kertakaikkiaan...
Nam, kalaa, mutta niitä simpukoita en minäkään tarvitse.
Yaelian: Minunkin lapsuuteni kului kalastellen. Mato-ongella ja talvella pilkkien. Isä oli kova kalamies ja kalaa syötiin ehkä kyllästymiseen asti? Nyt on kotona sitten kolme innokasta kalamiestä, joten Suomessa pysytään kaloissa, jos niin tahdotaan.
Matkatar: Minä en kyllä joka päivä, mutta kerran viikossa kylläkin. Tosin ei tule ihan sitäkään tehtyä...
Allu: Simpukkaa minä tarvitsen silloin kun sillä on tarjota minulle helmi.
Minä syön kalaa kahdesti viikossa ja söisin joka päivä, jos asuisin merenrannalla, kuten olen aikaisemmin asunut. Haluan juuri simpukoista ja harvinaisemmista kaloista myös saada vaihtelua ruokaan.
Hyvältä näyttää ja just oikea periaate on, että kalan pitää maistua kalalle.
Mites sie Saimaan tyttö suhtaudut muikkuihin? Minä ajan täältä Savonlinnaan niitä syömään.
Se mitä olen sinulla seurannut turkkilaista menoa on kertonut sen, että ravintoloissa on erinomainen tarjonta ja kun katsoin sen Turkki -ohjelman, jossa Shafak esiintyi tulivat hyvin esiin myös leipomot etc.
***
Nyt on Bessun kanssa aloitettu...p:n pudotus. Vappuna pitää olla molemmilta tietty määrä pois ja kumpikaan ei ota mitään luonnotonta avuksi kuten dieettisoppia tms., mutta kyllä nyt on makeat herkut vähissä ja kun olen tilannut kirjoja joulunaikaan, tuli tilattua sellaisiakin, joita ei nyt saisi edes katsoa! Nautin tässä koneen ääressä just ruisleipää, jonka päällä paljon kotimaista tomaattia ja sipulia. Kohta sitten teetä...klo 19 slaavilaista kanaa eiliseltä ja sitten on paras unohtaa ruoka. Jos nukkuu paljon ei syö;-)
Leena: En minä ole Saimaan tyttöjä, vaan meren rannalta lähtöisin Kotkasta. Mutta on muikkujakin syöty. Lapsuuden kesät oli kaikenlaisilla kaloilla kyllästetyt:).
Tsemppiä pudotukseen. Minun kahden viikon kuntokuurini nosti painoa kilolla. Milläs se nyt sitten selitetään? On vitsit vähissä.
Katsos, ne on ne lihakset, joita kasvatit mäkiä kiipeillessäsi. Lihas on painavaa :)
t. Päivi K
Hyvan naköiset on teilla olleet tarjoilut, olen kylla niin tottunut tahan paikalliseen kalat kalana touhuun etta jain ihan miettimaan etta miten niita laitetaan/syödaan ilman paita...mutta juu olen kalahullu ja erityisesti rakastan ayriaisia. Kala on taalla halpaa mutta ayriaiset on monesti aika kalliita vai onkohan Istabulissa halvempaa?
Päivi: Sitä se mieskin vakuuttelee, mutta luulen, että ei ne lihakset nyt ihan kahdessa viikossa taida kasvaa? Mutta voihan sillä itseään lohdutella...
Petra: Ei minuakaan päät haittaa. Kyllä me laitettin kalat päineen Suomessakin uuniin. Isäni mielestä parhaat palat kalasta oli kalan poskilihat:). Vai kala halpaa? Minusta se on kallista. Mutta ostan ehkä sitten vain niitä kalliita kaloja? Äyriäisistä en tiedä mitään, sillä pidän niihin kunnioittavaa välimatkaa.
Muistin jotenkin, että Saimaa liittyy sinuun...Minä en ikinä edes merenrannalla kyllästnyt kuin yhteen: paistetut silakat. Nyt R. on alkanut esittää toiveita siihen suuntaan, mutta kun minä teen niistä niin paljon parempia marinoiden.
Päivi on oikeassa: Kun kuntoilulla yrittää laihduttaa, painoa ei ehkä putoa yhtään, mutta kroppa kiinteytyy.
Mun lekuri (gyne;-), sanoi mulle, että saan kuntoillen pois ehkä 3 kiloa ja kaikki muu on kiinni siitä, mitä suuhuni laitan.
Silti liikunta on tärkeää: Vilkastuttaa aineenvaihduntaa, kiinteyttää, vaikuttaa positiivisesti mielialaan, etenkin happiliikunta eli ulkona, pitää nivelet liikkeessä eli et jäykisty etc.etc.
Kahdella äitini siskolla on vyötärö sama kuin teininä, mutta ovat koko ikänsä syöneet kuin linnut. Se on järkyttävää!!! Haluan myös nauttia elämästä kaikkien aistien juhlilla, mutta pidän nyt vähän paussia, vaikka on tulossa herkkukirjojakin...Kovat on ajat...nyyyyh. Ja niin epistä kun ennen sain syödä ihan mitä huvitti ja vaikka kuinka paljon.
Leena: Minä oikein mietin, kuinka ihanaa onkaan pääsiäisenä. Silloin kun teen rahkapullia ja saan syödä niitä laskematta:). Siiheksi koitan pistää suun suppuun herkkujen äärellä. Ja kerätä itselleni kävellen lihaksia:).
Meillä on kolmosen kummeilla mökki Saimaan saaressa, olisko jäänyt siitä mieleen?
Mine,
sinulle sopisi ehka levrek-kala, siina ei ole kovin "kalainen" maku.
Anu: Ihan oikein! Levrek on yleensä valintani, jos ei ole lohta tarjolla. Tuossa kyseisessä ravintolassa söin Deniz alasıa. Se on lohikala, mutta liha ei ollut punainen vaan valkoinen. Ja hyvää....
Lähetä kommentti